Pakkauspaniikki

Tässä sitä ollaan, siinä perinteisessä pakkauspaniikissa. Mulla on työn alla projekti, jossa myyn käyttämättömiä vaatteita nettikirppiksellä ja roudaan täältä mahdollisimman paljon kamoja pois, mukaanluettuna romaaneja, joita en ole edes lukenut, ja trikoopaitoja, joita on aivan liikaa. Mikä siinä on, että pitää hamstrata tavaraa? Mun pitää ehkä mennä Suomeen pääsiäisenä ihan vaan siks, että saan täältä kamat pois. Onneksi siinä vaiheessa tiedän jo, mitä teen ensi vuonna eli jos jään saarelle, ei tarvitse viedä ihan niin hirveästi pois.

Joululahjat on onneksi jo ostettu ja suurinpiirtein pakattu. Yksi kirja on vielä teillä tietämättömillä, mutta onneksi sekin tulee Suomeen. Jossain vaiheessa. Toivottavasti. Tänä vuonna oli oikeastaan todella helppoa hankkia lahjat: toiselle siskolle kelpaa Hollisterista mitä tahansa, toiselle voin ostaa oikeastaan mitä tahansa, mitä laittaisin ittelle päälle. Äiti saa vesikannun, jonka löysin oxfordilaisesta ravintolasta ja isä taas saa kasan paikallisia herkkuja: bathilaista makkaraa ja juustoa, bristolilaista olutta ja erilaisia.. hmm.. hillotyyppisiä mömmöjä :D sekä se kirja.

Musta muuten on aina hauska lentää tähän aikaan vuodesta Heathrowlta/Heathrowlle. BA:n lennot etenkin on aina täynnä mun ikäsiä nuoria naisia eli aivan selkeästi samassa elämäntilanteessa :P

Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Huomenna pitää vielä siivota tää huone ja tiskata. Sitten taksilla kohti bussiasemaa ja sieltä Heathrowlle. Sitten ollaankin jo kylmässä ja pimeässä Suomessa! Hrr..

Matkustan ympäri maailmaa

Se oli lukukausi sitten siinä! Sen kunniaksi vietän lauantai-illan vällyjen alla blogeja lukien ja kirjoittaen! Lauran blogista nappasin haasteen, jolla pääsen ehkä kirjoittamisen makuun :) Kylmässä hytisten on nyt ainakin mukava katsella reissukuvia vuosilta 2004-2012!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler

Tämä kuva on niin mua, siis reissailijana. Keväällä oli superstressaantunut ja päätin napata matkan  Kreikkaan ihan yksin. Piti muka lukea rannalla ja kyllähän mä luinkin, mutta enemmän rentouduin. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin jalat käydä levottomiksi ja vuokrasin skootterin, jolla lähdin ajamaan ympäri Korfun saarta. Katsoin kartasta suunnan ja pistin menoksi - eli menin sinne minne teki mieli mennä. Jossain vaiheessa ajoin yhden tärkeän liittymän ohi ja päädyin vuorelle, hyyyyvin kauas siitä, minne piti mennä. Se oli kuitenkin paras harharetki ikinä: päädyin johonkin symppikseen vuorikylään, joka oli niin kreikkalainen kuin voi olla. Talot oli toisisssaan kiinni, pyykit roikkuivat ikkunoista, kujat oli päällystetty kivillä. Mulla ei ollut mitään hajua, mihin päin mun pitää lähteä ajamaan, joten pysäytin paikallisen mamman, joka ei tietenkään osannut sanaakaan englantia. Sanoin sitten paikan nimen, mihin halusin ja yhdessä viitoimme minut oikeaan suuntaan. Olin niin kikseissä tosta pienestä retkestäni, ettei mitään järkeä. Toisille se on todella ärsyttävää, kun mä en suostu katsella karttaa matkoilla ja oikeastaan se onkin tosi outoa, koska "oikeassa" elämässä mun on pakko suunnitella kaikki etukäteen. Mutta reissussa parhaat jutut löytyy ilman karttaa :)

Brysseli, lokakuu 2004

Teinipose, Alice Springs, Australia, syyskuu 2006

Barcelona, elokuu 2007

Scariest airline flown?

Malev, by far! Nythän kyseinen lafka onkin mennyt jo konkkaan, mutta sillä lennettiin Unkariin muistaakseni vuonna -03 tai -04. Lentoemännät olivat lyhyenpulskeita viiksivilmoja, jotka eivät puhuneet englantia ja tarjoilivat vihreää makkaraa. Olimme matkalla leirille ja joukossa oli astmaatikko, joka sai koneessa astmakohtauksen. Häntä yritettiin auttaa lisähapella, jota ei kuitenkaan oltu käytetty vuosiin ja sieltä tuli pölyä. Tehtiin siis välilasku Varsovassa ja väsyneenä matkalaisena vedin hirveän itkukohtauksen ja näin sain Malevista kamalat traumat.

Shenzen, Kiina, marraskuu 2008

Favourite city/country/place?

En kyllä osaa sanoa, mikä on lempparipaikkakaupunkimaa... Tällä hetkellä tekee hirveästi mieli Kiinaan, viimeisimpänä matkakohteena tietenkin Israel on lämpimästi mielessä. Intia on kuitenki tehnyt ehkä lähtemättömimmän vaikutuksen ja sinne on päästävä takaisin.

Ensikosketus Iso-Britanniaan syyskuussa 2009

Most remote corner of the globe visited?

Australia taitaa olla pisin, missä on käyty. Siellä tuli hengailtua siis vuosi 2006 - se elämäni suurin unelma, eli vaihtarivuosi.

Saari Krabin edustalla, 2009-2010 UV

Solo traveler or group traveler?

Olen duo- tai trio traveler. Yksin on oikeasti tylsää ja isommassa porukassa joku vetää aina johonkin suuntaan. Kaksin ja kolmin on kaikista paras matkata.

Hurghada, Egypti, 2010

Worst place to catch a stomach bug?

Ihan missä vaan. Mä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin vatsatauti kaikkine lieveilmiöineen. Mä oon aika pitkälti onneksi välttynyt vatsataudeilta, mutta esimerkiksi Intiassa meidän koko perhe minua lukuunottamatta oli turistipöpön kourissa. Itse jouduin Turkissa sairaalaan, kun piilevä vatsahaava alkoi oirehtia - sopivasti 20. syntymäpäivänäni.

Howth, tai joku sellanen, aaaivan upea paikka Dublinin kupeessa. 2011 huhtikuu.

First culture shock experience?

First? Hömm.. Se, kun makasin jonkun 24-hour bugin kourissa Turkissa vuonna... 2001 tai 2002 ja kuuntelin kuumekoomassa minareeteista kaikuvia rukouskutsuja kuin missäkin transsissa. Siitä on jäänyt pieni rakkaus kaikuvia rukouskutsuja kohtaan. Esimerkiksi Palestiinassa mun ehdoton suosikkihetki oli se, kun kipitettiin mäenrinnettä alas laaksoon auringonlaskun aikaan ja laaksossa kaikui 3-4 eri moskeijan rukouskutsut. Aivan uskomaton fiilis.

Israelin ja Palestiinan rajalta, Bethlehemin laidalta. Takana näkymä Jerusalemiin.

Where would you buy a second home/retire?

Mombasasta. Mä oon halunnut sinne niin kauan kuin muistan enkä vielä ole päässyt, mutta jotenkin oon aina ollut kiinnostunut itäisestä Afrikasta. Eikä tietenkään se intianvaltameri ja sininen vesi ole pahitteeksi.

Hei hei mitä kuuluu?

Hei moi!
Mä en saa itsestäni irti mitään, en sitten mitään. Mutta onneksi puhelimella saa otettua kuvia randomeissakin paikoissa, joten kuvaterkut teksteineen :)

Oon viettänyt turhan monta yötä kirjastossa, mulle se vaan sopii parhaiten. Pitääpä taas mennä varmaan. Nyt kyllä olen vaan lepäillyt koko viikon. Vielä yksi 1500 sanan rutistus ja sitten se on ohi!

Tänään opetin taas suomea - voi kultamussukoita kun yrittävät tehdä tästä ihanasta kielestämme vieläkin vaikeampaa kuin se oikeasti on :P Opeteltiin sanomaan "Mitä teet olohuoneessa?", mutta koska se on englanniksi "what do you do in the living room", oppilas tuskasteli, että ihan kuin tuosta suomenkielisestä vastikkeesta puuttuisi jotain :P

Viikko sitten vietettiin Bristolin Suomi-juhlaa. Menossa mukana oli suomalaista ruokaa (ahhhhhh!!!); suomeksi laulanut brittityttö, josta olen superylpeä; suurlähettiläs; erinomainen voileipäkakku (brittijätkien kommentti: this is proper man food!!) ja maailman nopeinta letkajenkkaa Suomen-lipun ja diskopallon alla. Surreal but nice!

Tähän oikeasti kulminoituu mun koko brittielämä: Model UN x3, Masquerade x2, Nordic Baltic Networkin Suomi-nauhat ja random neon-bileasuste. Ja sotkuinen huone.

Piiiiitkästä aikaa kävin Bristolin keskustassa. Siellä pystyssä oli tietysti perinteinen German Christmas Market - kaupallisuutta kauheimmillaan.

Tänään kuitenkin kävin ihan oikeilla joulumarkkinoilla - paikalliset tuottajat myyvät hilloja, leipiä, lihaa, vihanneksia... Kaikkea tuoretta! Löysin isälle myös kasan joululahjoja: bristolilaista olutta ja luomu ginger beeriä, bathilaista juustoa, somersetilaisia chutney-mömmöjä sekä pieni Christmas Pudding. Ostan vielä päälle muutaman Bristolin punnan (kyllä, täällä on kaupungilla oma valuutta!) ja kirjan/kaksi, siinä on sitten yhdistetty isänpäivä-joulu-synttärilahja.

Törmättiin sattumalta myös jokavuotiseen Santa's on a Bike -tapahtumaan eli toista sataa motoristia pukeutuivat joulupukeiksi ja ajelivat ympäri Bristolin keskustaa. Tulin tosta niiiiiiin hyvälle mielelle, oli ihan mieletöntä katsoa noita taas. Aiemmin en oo saanu napattua kuvaa, mutta nyt oli puhelinkuvista edes pieni ilo. :)

Porukka kerää rahaa lastensairaalalle ja viime vuoden saldo oli £10 000. Very niiice!

Näitä meni mun ohi varmaan yli vartin ajan, kun venasin bussia. Jota ei ikinä tullut. Alko siinä vaiheessa sitten vähän ärsyttämään. Ja sitten tulin kotiin ja täällä meinaa jäätyä kans elävältä. Ihanat brittitalot.. ja saatoin tossa muutama tunti sitten saada sydänkohtauksen ja kiljua kurkku suorana, kun luulin, että mun selän takaa meni hiiri. Se olikin sitten mun tyyny, joka kaatu.. Hups. :P

Että sellasta mulle kuuluu :)

THAT time of the year

Arvatkaas mikä aika vuodesta jälleen on? No tietenkin esseeaika! Eli, täällä ollaan taas, tekemässä koko yön rutistusta kirjastossa. Säännöt on selkeät: Pidän aina tasatunnein 10 minuutin tauon ja kirjoitan blogia. Työn alla on Kantin moraalifilosofiaessee. :)

23.04
Enää 700 sanaa sisältäen conclusionin ja puolet introductionista jäljellä! Mä niin aion saada tän tänään valmiiksi, muahahaa. Kuitenkin, muutamia huomioita mun elämästä:

• Pesen pyykkiä sillon kun muistan eli sillon kun alusvaatteet loppuu. Sitten heitän ne lattialle viltin päälle, kun en ehdi viikata niitä kaappiin. Siksi mulla on jalassa aina eripari sukat, kun en ehdi etsiä oikeita pareja.
• Mun päivärytmi (poislukien tälläset typerät yösessiot) menee silleen, että herään n.klo 9.30, otan bussin yliopistolle 10.30 ja lähen vikalla 12-bussilla klo 19.40 ja oon kotona kasilta. Siina dataan pari tuntia ja sitten pää tyynyyn. Ja sama alkaa alusta.
• Oon hakenut 4 yliopistoon Iso-Britanniassa, 5 eri ohjelmaan. Vielä pitäisi rykäistä yksi hakemus, ja lähettää se. Seuraavaksi vuorossa ovat Suomi x2-3 ja Ruotsi x1, jotka aukeavat joulukuussa. Sen jälkeen vielä yksi. Saa nähdä miten käy! Yksi paikka mulle on jo auennut, mutta se olkoon varavaravaihtoehto.

00.04
Nyt mä lipsahdin vahingossa psykologian puolelle, hups. Niin ja päädyin vahingossa kattelemaan joululahjoja http://www.notonthehighstreet.com/ osoitteesta. Hups.

Mut kävin ottamassa vessassa ittestäni kuvan, ku mulla on niin tykki paita. Muotibloggari parhaimmillaan - asusteena vessaharja ja -pönttö.

Eilen oltiin muuten katsomassa yliopiston baarissa Swe-Eng-futismatsia. Meitä oli kymmenkunta jotenkin Nordic-networkiin liittyvää / kavereiden kavereita ja meillä oli naamoissa tietenkin Ruotsin liput. Mikäs siinä oli ollessa, kun Ruotsi vielä voittikin! Löydettiin myös uusi suomalainen - tai no okei, tää suomalainen löysi meidät. Jostain meitä vaan sikiää!

01.00
Miten on mahdollista, ettei Library Search anna tulokseksi Mill'n omia kirjoja vaan secondary sourceja? Anteeksi nyt vain, mutta haluaisin työntää pääni utilitarismisoppaan, joten voisitko kirjastohaku nyt tehdä yhteistyötä? Okei, nyt löysin, mut sitä ei oo tällä kampuksella. Hoh hoh. No, käytetään sitten secondary sourceja.

Viestittelin juuri pikkusiskon kanssa ja neiti oli menossa juuri nukkumaan Twilightleffan jäljiltä. Oli kuulemma mahti. Harmi vaan, ettei mulla oo aikaa mennä edes keskustaan, saatika sitten leffaan. Coldplay-leffanki jätin välistä, kun ei vaan pysty repee. Ja silti sitten tuhlaan aikaa kaikkeen turhanpäiväiseen, kuten blogien lukemiseen. Procrastination on paha kierre.

Viime viikolla käytiin Nordic-Baltic Networkin kanssa Ikeassa illallisella ja illan päätteeksi raahasin kotiin kasan kynttilöitä. Okei, no en nyt illan päätteeksi koska a) jäätiin yliopistolle katsomaan USA:n pressanvaaleja ja b) unohdin sitten kynttilät ja kirjat yliopiston baariin ja paniikissa soitin klo 5.55 kaverilla, että voitko hakea ne baarista. Onneksi poika oli vielä kampuksella, joten sain kynttilät ja kirjat seuraavana päivänä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja Obamakin voitti! Hip hei!

2.04
Eipä mulla mitään asiaa ole. Äiti lähetti mulle tänää (tai siis sain sen tänään) kasan salmiakkia ja pussin puuroriisiä! Woop! En tosin tiedä, miten saan syötyä pussillisen riisipuuroa, vähempikin olis riittänyt :P

En ole täällä taaskaan ainoa, muutkin onneksi paiskivat yöllä hommia. Mun pitää kyllä kohta laittaa töpinää näppäimiin, että saan tehtyä tän.

3.06
Mitähän mä kertoisin...

3.20
Nyt mä juutuin! Apua! Oon kirjottanu jumalattomasti motiivista, mut nyt oon unohtanu, et miten se liittyy kysymykseen! Paniikki, paniikki!

4.21
Noniin! Nyt tulostin esseen, sanoja 16 liikaa ja conclusion puuttuu mutta alanpas läpilukemaan tätä. Muutamia muitakin painamassa yötä - yksi nukkuukin tuolla nurkassa.

4.29
Ruoka-aika. Kylmäsavulohi-mozzarella-tomaatti-kurkku-salaattia.

5.23
Olipa taas turha postaus :D Sain esseen siis suurin piirtein valmiiksi, hyvä minääää! Korjaukset ja conclusion ja yhden argumentin terävöittäminen on tarpeen, mutta sitten on valmis - ja vielä 5 päivää etuajassa! Score. Nyt kipitän bussille, soronoo!

Best for last

Hello!

Kolme viikkoa taas vierähtänyt ja kaikkea on ehtinyt tapahtumaan! Ensin järkättiin UWE Model UN, joka oli mieletön success. Seuraavaksi itse lähdin Oxford Model UN:n Press Teamiin ja nappasin Best Press Awardin. Woop! :) Sitten kirjoitettiin (ja kirjoitetaan) kamalalla tuskalla maisterihakemuksia, joista ensimmäiset lähtivät matkaan perjantai-iltana. Ja tänään tipahti ensimmäinen offeri! Ja nyt painetaan esseitä, että saan kick ass -tulokset ja pääsen sinne minne haluan.

Oikein mukavasti siis menee! :) Mitä teille muille kuuluu? Miltä maistuu marraskuu?

Israel 1,2,3

Mulla oli kamalan kylmä tänään kun pyörin pienessä jännityskuumeessa sängyssä ja rupesin ajattelemaan Israelia ja reilun kuukauden takaista reissua. Syyskuun alussa pakattiin siis rinkat melkein täyteen ja suunnattiin kesäkollegan, Annin ja parhaan yliopistoystäväni Johnathanin kanssa Israeliin.

Marraskuusta asti kuumoteltiin Annin kanssa jonkinlaista matkaa. Kesälle oli taas luvassa älyttömästi töitä, joten töiden ja yliopiston välillä tekisi mieli lähteä jonnekin lämpimään. Perusaurinkolomat eivät kuitenkaan kiinnostaneet, joten maaliskuussa päätettiin ottaa lennot Israeliin. Rehvasteltiin ja röyhisteltiin rintaa, että ollaanpa me huimapäitä, kun niin poliittisesti kireälle alueelle lähdetään. Oi pojat, olimmepa me väärässä.

Lähtöpäivänä Suomessa satoi kamalaa tihkusadetta ja oli yksi syksyn ensimmäisistä koleista säistä - täydellinen päivä siis lähteä lämpöön! Itse olin juuri edellisenä päivänä palannut New Yorkista ja Suomessa ehdin olla 25 tuntia. Mikäpäs siinä! Saimme ihan mukavat lennot Helsinki-Istanbul-Tel Aviv reitille, ja perillä Tel Avivissa olimme myöhään aamuyöllä. Turkish Airlinesin lennot ja Istanbulin olivat kyllä elämäni monikulttuurisin kokemus ja mä olen nähnyt paljon. Istanbuliin laskeutuessamme taustalla soi basaarimusiikki, ihmiset taputtaa laskeutuessa ja koneen vielä rullaillessa porukka nousee ja kaivaa kamoja lokeroista. Me olimme Annin kanssa valehtelematta se vähemmistö - kerrankin näin päin.

Annilla on allergia, jonka kanssa piti olla tarkkana - hostellissamme sattui onneksi olemaan suomalainen tyttö töissä, joka kirjoitti Annille varuilta lapun, jossa selitettiin allergian vakavuus. Tätä sitten esiteltiin kebabmyyjille :P

Tel Avivin kentällä meillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Mulla oli jenkkien leimat sekä 3 vuoden takaiset Egyptin leimat, mutta niistä ei kysytty mitään. "Mitä teet täällä, tunnetko täällä ketään, milloin lähdet pois?" olivat ainoat kysymykset - olimme valmistautuneet paljon pahempaan. Rinkat saatiin todella nopeasti ja oltiin odottamassa junaa varmaan 45 min koneen laskeutumisesta. Johnathan tuli yksin Englannista seuraavana päivänä ja joutuikin sitten kuulusteluihin pahemman kerran, mutta se oli odotettavissakin - yksin matkaavat miehet kun ovat kovin epäilyttäviä.

Tel Avivissa yövyimme Gordon Hostellissa rannan tuntumassa. Hostelli oli vähän nuhjuinen, mutta passasi reppureissaajille ja etenkin meren läheisyys oli ehdotonta plussaa. Suuntasimme Annin kanssa heti aamusta rannalle, jolla makoilimme koko päivän. Iltapäivällä käytiin vähän shoppailemassa mm. Forever21:ssä :D Matkasimme johonkin ostoskeskukseen, jonka ohi melkein mentiin, koska sen ulkoseinissä ei ollut minkäänlaisia mainoksia. Ovella porukka kävi jonoon ja kaikkien laukut tarkastettiin matkalla sisään. Ostarilla vasta heräsimme siihen, kuinka militarisoitunut maa Israel on. Maassahan on käsityksenki mukaan 2-3 vuoden pakollinen armeija sekä tytöille että pojille ja näitä varusmiehiä/-naisia oli aivan kaikkialla. Jatkuvasti.

Yritimme myös käydä ostamassa maitohappobakteereja ja suihkusaippuaa apteekista - eihän siitä mitään oikein tullut, kun kaikki oli hepreaksi. Illalla Johnathan saapui ja melko samanlainen kaava toistui seuraavana päivänä - rannalle ja sitten käppäilemään.

Tel Aviv oli mulle ainakin suuri yllätys. Kaupunki on todella todella länsimainen eikä uskontojen törmäyksistä näy suurinpiirtein jälkeäkään. Kaupungin rakennetta on vaikea hahmottaa eikä siellä ole niin sanottua keskustaa vaan kauppoja ja kuppiloita jatkuu sinne tänne.

Ranta on todella mukava, joskin ainakin briteille hintava (me suomalaisethan ollaan totuttu kaikkeen kalliiseen..) ja tuolloinkin meille riitti +33 lämpöä ilmassa ja +29 meressä. Mä en ikinä, en siis ikinä ole hikoillut noin paljon tai nauttinut lämmöstä noin vähän. Aivan tuskaa :D

Vietettiin Tel Avivissa ensin 3 päivää, joista jokaisena pääsin onneksi lepäilemään rannalle. Iltapäivinä käveltiin ympäriinsä ja käytiin esimerkiksi Jaffassa, jonka kylkeen Tel Aviv kasvoi ja kohosi. Jaffakin oli jotenkin hassun kliininen, olin odottanut jotain epämääräistä vanhaa kaupunkia. Siitäkin huolimatta tuijottelin lumoutuneena Jaffan kivirakennuksia täydellisen turkoosia Välimerta vasten.

Rakastan myös kaikkia mahdollisia markkinoita ja basaareja, joten sellaiseen oli Israelissakin päästävä moneen otteeseen. Silmiinpistävin erikoisuus olivat kaikki irtotuotteet lämmössä ilman muoveja yms - kuivattuja hedelmiä, mausteita ja irtokarkkeja. Aivan kaikkialla.

Tel Aviv on aika.. no en sanoisi kallis, mutta ehkä hintava? Israel todellakin on länsimaa, jos ei kulttuuriltaan niin ainakin hinnoiltaan, varsinkin kaupungeissa. Tel Aviv tosiaan ei säväyttänyt niinkään, mutta lämpö ja ranta jos houkuttelevat, niin valitsisin Tel Avivin ihan milloin vain Välimeren kohteista, joissa olen käynyt.

Lisäksi rannalla oli todella vähän porukkaa, vaikka säät olivat mitä parhaimmat auringonpalvomiseen. Tel Avivin auringonlasku oli yksi mielettömimmistä, jonka olen koskaan nähnyt. Asiaan tietenkin vaikutti myös se, että olin parhaimpien tyyppien kanssa ja kaikki oli hyvin. Vähän taisi itkettääkin, kun kaikki oli niin hyvin. :)

Satikutia

Sain ystävältä satikutia ja syystä - täälläkään en ole ehtinyt käydä viikkoihin! Yritettiin sovittaa vuokraemännän kanssa aikaa tupatarkastukselle ja kahdesta viikosta löydettiin tasan yksi aamu, kun olin vielä klo 12 kotona. Tahti on se, että lähden kotoa 10-11 pintaan ja tulen 20-22 pintaan. On Politics and IR societyä, on Nordic-Baltic Networkiä, on UWEMUNia, on Student Repiä, on Student Unionia, on eri societyjen tapaamisia, niin ja vissiin sitä kouluakin pitäisi käydä?

Lisäksi olen siis Oxford Intl MUNin sosiaalisen median vastaava sekä mut valittiin Londont Intl MUNin assistant directoriksi human rights counciliin. Wooop! Niin ja siihen päälle vielä maisterihaut.. Käsi ylös, ketä pyörryttää? Mua ainakin. Tällä hetkellä mulla on sängyllä levällä kalenteri, MUN papereita ja socialist societyn mainos sekä nenäliinoja. Olen ollut kaiken päälle vielä 2 viikkoa kipeä, että hurraa. Mutta kattokaahan tätä alla olevaa kuvaa - kuka nyt ei olisi innoissaan tästä?? :P

It's your United Nations

Mulla on uusi harrastus. Mikään ei ole parempaa viihdettä, kuin seurata YK:n Yleiskokousta suorana! Klikklik!

Tuolla sitä oltiin kuukausi sitten. Oli ihan mieletöntä kulkea noissa paikoissa, jotka on aiemmin nähnyt vain kuvista. Osallistuin siis YK:n järjestämään Model UN kokoukseen, jonka tarkoituksena on todenmukaistaa MUNien sääntöjä. Esimerkiksi LiMUNin säännöt ovat hyvinkin kaukana todellisuudesta - kuka helvetti on keksinyt Moderated ja Unmoderated Caucaus, ei niitä ole olemassakaan!

Workshop alkoi tervetulotilaisuudella missä muuallakaan kuin itse Yleiskokous-salissa! Auuu, kuinka mahtavaa! Oli ihan mieletöntä seistä tuolla. Oli kyllä hyvin selvästi havaittavissa, että rakennus on vanha. Kaikki paikat olivat kuluneita ja korjauksen tarpeessa - kaikille valtioille ei ole salissa edes virallisia istumapaikkoja Etelä-Sudanin liityttyä YK:hon. Rakennus on kuitenkin menossa kokonaisvaltaiseen remonttiin hitaasti, mutta varmasti.

Muita huomioita YK:sta: rappuset ovat todella jyrkät. Vessoissa on maailman ohuinta vessapaperia. Ilmastointi on uskomattoman kovalla. Kukaan ei osaa jonottaa kahvilan jonossa.

Omia pikku mokia: onnistuin kävelemään Knotted Gun -patsaan ohi ja ihmettelin, missä se kuuluisa patsas on. Se on yllättävän pieni. Pahin moka: kävelin itse herra Ban Ki-Moonin ohi enkä huomannut häntä! UUUUUGH!!

Workshopien välissä ehdittiin käydä myös YK:n gift shopissa, johon saatoin kuluttaa 39 dollaria.. Hups! Mun pitää ottaa kuva mun kamoista, jotka kulkee mun mukana joka päivä. Oon kuin mikäkin pahin fani ja nörtti samaan aikaan, huh huh! Pääsimme käymään myös opastetulla kierroksella, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen varsinkaan meille, jotka tunnemme YK:n jo muutenkin suhteellisen hyvin. Tai no hyvin ja hyvin, mutta you know.

Mä en malta odottaa, että meidän yliopiston oma MUN on! Enää kuukausi ja koko projekti on ohi. Mun rooli on olla puheenjohtaja ja pääsihteeri - vähän mennään YK:n käytäntöjä vastaan, mutta henkilöstöpulan takia näin. Ihan mieletöntä tuoda tällainen konsepti meidänkin yliopistoon, toivottavasti alemmilla luokilla opiskelevat tekevät tästä perinteen :) Vink vink, Iida ja Kata ;)